Luminan valtakunnat: Malinoia (kulttuuri ja historia)

Malinoian kulttuuri

Malinoia on uskonnollisesti monoteistinen ja siellä palvotaan lämmön ja elämän jumalaa Aefridusta. Uskonto alkoi levitä Tulikiven löytymisen myötä ensin Maliksessa ja myöhemmin koko mantereen laajuisesti yhtenä ainoana absoluuttisena uskontona. Tulikiven uskotaan olevan Aefriduksen jumalallinen lahja ja Malinoian pyhin esine, ja Malinoiaa pidetään Jumalan valittuna kansana, joka johdattaa maailman pelastukseen. Kuoleman jälkeen sielun uskotaan siirtyvän ikuisuuteen Aefriduksen lumottuun valtakuntaan, mikäli henkilö on toteuttanut elämässään Aefriduksen oppeja oikealla tavalla ja ollut uskossaan puhdasmielinen. Vartijoiden patsaita kavahdetaan Malinoiassa ja niitä pidetään epäpyhinä reliikkeinä aikojen alusta. Yleisesti alueita missä Vartijoita on, vältetään ja ne lähinnä jätetään rauhaan.

Uskonto on erittäin vahvasti sidottu Malinoian hallintoon, eikä mitään päätöksiä tehdä ilman Temppelin hyväksyntää, oli kyse sitten politiikasta, laeista, noudatettavista doktriineista tai kulttuurista. Temppeli on hallinnan ja kontrollin ilmentymä ja kuningasta pidetään Aefriduksen sanansaattajana ja korkeimpana maanpäällisenä johtajana. Temppelin ylipappi on toiseksi voimakkain henkilö Malinoiassa, ja vasta tämän jälkeen valtaa jakavat muut mahtisuvut, tulipapit ja kaupungit. Valta on tuonut mukanaan myös korruption, minkä ympärillä kaikki Malinoiassa viime kädessä pyörii. Kuninkaan ylimmässä neuvostossa on jaettu hallinnan paikat seuraaviin pesteihin: Ylipapin virka, armeijan komentaja, maa-armeijan komentaja, laivaston komentaja, diplomatiamestari, kuninkaallinen varainhoitaja, kauppamestari ja Maliksen kaupunginkaartin komentaja.

Temppelillä ja kuninkaalla on myös suora valta käyttää ja tutkia Tulikiveä, joka sijaitsee Aefriduksen suurtemppelissä Maliksessa. Kivelle annetaan säännöllisesti veriuhrauksia, mutta ei yhtä anteliaasti kuin Nordomissa Jääkivelle: uhraukset ovat pääasiallisesti rikollisia, joita toki korruptoituneen Temppelin avulla saadaan tekaistustikin tarpeen tullen. Pääasiassa kiven voimia käytetään tulen manipuloimiseen ja sotakaluston rakentamiseen, mutta myös tarpeen tullen Tulikiven aggressiivista tuhovoimaa voidaan käyttää. Tulikiven avulla taotaan pääasiassa maailmankuulua Malinoian metallia, mikä tekee sotavarustuksesta poikkeuksellisen laadukasta.

Malinoiassa armeija on yksi suuri pyhä armeija, joka on suoraan Temppelin käskyn alaisuudessa. Poikkeuksena on 500 sotilaan Mal Flaam eliittijoukko (johtaa Vincent Frellon), joiden joukkoihin pääseminen on äärimmäisen haastavaa. Tämä joukko koulutetaan Mereksen kaupungissa mistä se on lähtöisin, ja se toimii kuninkaan henkilökohtaisena erikoisjoukkona, mitä pidetään maailman laadukkaimpana, joskin pienenä sotajoukkona. Kaiken kaikkiaan Malinoia on hyvin vahvasti militarisoitunut valtakunta, ja heidän aktiivinen armeijansa on maailman voimakkain ja suurin: yhteensä 50000 raskaasti varustettua sotilasta maavoimissa ja laivastossa, ja 5000 koulutettua ratsain kulkevaa ritaria, minkä lisäksi Malinoiassa on paljon tuhovoimaisia katapultteja ja skorpioneja. Suuren sodan syttyessä värvättävää jalkaväkeä saadaan vielä moninkertainen määrä sotajoukoiksi.

Malinoian kulttuuri on vahvasti uskontoon sidottu ja uskonnon säännöt ja lait näkyvät jokapäiväisessä elämässä. Naisilla ei ole juurikaan valtaa ja korkeampiin yhteiskunnallisiin asemiin pääsee ainoastaan miehet. Valta-asemat periytyvät aina isältä pojalle, niin kuninkaallisessa Malmuran suvussa kuin muissakin mahtisuvuissa. Yhteiskunta on hyvin patriarkaalinen, ja naisilla on todella tiukat säännöt kuinka heidän pitää ulkoisesti pukeutua ja käyttäytyä yhteiskunnassa.

Autoritäärisestä hallinnasta sekä fanaattisesta, kurinalaisesta uskonnosta huolimatta Malinoiassa osataan myös nautintojen tavat. Avoimesti syvät kansan rivit saavat rentoutua hyvin hillitysti, mutta kukoistavan korruption ansiosta laittomiakin huveja ja iloja näkee kaupungeissa hyvin paljon. Bordellit, taistelukehät, ja muita uskon vastaisia huveja ylläpidetään aktiivisesti yön pimeinä tunteina, ja oikeiden ihmisten lahjomisella toiminta saa jatkua hyvinkin avoimesti. Usein korkean aseman henkilöt ja lakien säätäjät myös itse osallistuvat näihin huvitteluihin.

Malinoia on valtakuntana myös hyvin vauras, sillä vulkaanisesti aktiivinen luonto tarjoaa monia mahdollisuuksia tähän pohjoiseen mantereeseen: runsaasti arvometalleja ja käyttömetallia kaivoksista sekä rikasta maaperää mistä saadaan paljon ravintoa. Malinoiassa on aina osattu myös kaupankäynti, ja ainutlaatuiset materiaalit ovat valuneet myös muille mantereille, mikä on rikastuttanut Malinoiaa vuosisatojen ja tuhansien aikana valtavasti.

Malinoian historia

(Kuva: Aefridus ja Tulikivi Aefriduksen suurtemppelissä Maliksessa)

Alun ajan alussa Malinoia oli mitä ilmeisimmin vulkaanisesti hyvin aktiivista aluetta, suurten Aefrid vuoristojen suurista tulivuoriketjuista johtuen, mutta erityisesti suurten luonnonkatastrofien aikaan kun ihminen oli vielä lajina nuori. Kuten muuallakin maailmassa, myös Malinoiassa Alun aikakaudella ihmiset elivät pienissä heimoissa ja vasta ennen Kuninkaiden aikaa sinne alkoi muodostua oikeita kuningaskuntia, joista ensimmäinen ja mahtavin oli Meres. Mantereen pohjoinen sijainti tekee ilmastosta varsinkin talvella hyvin kylmää, mutta maaperän vulkaanisen toiminnan ansiosta lämpöä on pystytty ajan saatossa hyödyntämään mm. kuumien lähteiden ja maanalaisten kuumien virtojen avulla. Maaperä on myös magmapesäkkeiden ansiosta hyvin otollista sekä luonnon kukoistukselle, että arvokkaille metalleille ja Malinoiassa onkin suurimmat arvometallivarannot koko maailmassa, mitä erityisesti Malinoian kuningaskunta Maliksen vallan aikana on hyödyntänyt runsaasti.

Ajanlaskun alussa, kun Malmuran suku löysi Tulikiven, muuttui kaikki Malinoiassa täysin. Maliksen mahti kasvoi nopeasti ja jo vuonna 23 Lombarin kuningaskunta alistui Maliksen vallan edessä, kun Malis alkoi laajentaa valtaansa. Malis käänsi katseensa tämän jälkeen kohti etelää, Kulan ja Mitran kuningaskuntia kohti, mutta ei vielä aloittanut valloituksiaan.

Vuonna 52 Barbolan suku saapui Malinoian pohjoisosaan Nordomista ja he perustavat sinne oman linnakaupunkinsa ja kuningaskuntansa Norbarin. Kaupunki nousi karun, koskemattoman luonnon keskelle ja oli niin eristyksissä muusta sivilisaatiosta, että koko paikan olemassaolo selvisi muille vasta kun Barbolat olivat jo vankasti asettuneet sinne. Meres, edelleen Malinoian suurin mahti, löysi Norbarin ensimmäisenä vuonna 87 ja valtojen välille syttyi sota. Meres ei katsonut mantereelle tunkeutujia hyvällä. Mereksen mahti oli Norbarille myös liikaa, ja Norbarista tuli Mereksen vasallivalta vuonna 96.

Malis käytti hyväkseen tilannetta ja kun Meres oli kiireinen sotiessaan Norbarin kanssa, aloitti Malis etelän valloituksensa. Ensimmäisten Kulan kaupunkien kaatuessa Kula ja Mitra päättivät yhdistää voimansa Malista vastaan, mutta Maliksen ja Lombarin, ja erityisesti Tulikiven voiman edessä molemmat vallat kuitenkin alistuivat lopulta. Kula vallattiin lopullisesti vuonna 95 ja Mitra vuonna 107.

Malinoia oli pitkään jakautunut kahteen suureen valtaan, mutta lopulta vuonna 347 Meres teki aloitteen ja hyökkäsi Maliksen mahtia vastaan, tarkoituksenaan ratkaista mantereen herruus lopullisesti. Mereksen Mal Flaam eliittisotilaat kylvivät kauhua taistelukentillä, mutta lopulta Malis turvautui käyttämään Tulikiven voimaa niin tuhoisasti, että Meres joutuu alistumaan Maliksen valtaan. Pitkä ja verinen sota päättyi lopulta vuonna 371 Maliksen voittoon, ja Malinoia yhdistyi yhdeksi kuningaskunnaksi. Mereksestä tuli Maliksen oikea käsi ja Mal Flaam erikoisjoukoista joukoista tuli kuninkaan henkilökohtainen eliittikaarti.

400-luvulle tultaessa Maliksesta ja Tulikivestä lähtenyt Aefriduksen palvominen oli levinnyt jo tehokkaasti koko mantereelle, vaikka täysin absoluuttisesti uskonto otti vallan Malinoiasta vasta seuraavien vuosisatojen kuluessa. Suuret temppelit nousivat hiljalleen jokaiseen kaupunkiin ja uskonto alkoi hiipiä koko kuningaskunnan vallan keskiöön. Tulipappien valta kasvoi jatkuvasti ja uskosta ja Temppelistä tuli viimein 1500-luvulla erottamaton osa kaikkea: sillä oli järkähtämätön päätösvalta politiikkaan, se saneli miten ihmisten kuuluu elää ja se piti tiukasti kontrollissaan koko yhteiskuntaa doktriiniensa avulla. Absoluuttinen valta toi mukanaan myös korruption, ja 2000-luvulle tultaessa kaikki pyöri korruption avulla.

Temppelin valta oli myös vahvasti mukana päätöksessä aloittaa täysmittaiset sotatoimet Kalia vastaan jo vuonna 480. Temppeli halusi vallata myös eteläisen suuren mantereen ja pakottaa uskonnon kontrolli myös sinne, mutta tämä ei koskaan päässyt tapahtumaan: vaikka Malinoia onnistui tuhoamaan suurimman osan pohjoisesta Kalista ja valtaamaan pohjoisen alueita lähes Kalissukseen asti, ei se koskaan kyennyt hallitsemaan näitä alueita. Kalin kansa jatkoi poikkeuksellisen taitavaa sissisodankäyntiä jatkuvasti valloitetuilla alueilla, ja mitä kovemmin Malinoia yritti kontrolloida ja sortaa Kalin kansoja, sitä voimakkaammin ne sitä vastustivat.

Lopulta vuonna 504 Kal Kosin hallitsija Cassia Koslinger löysi Tuulikiven Kal Hulun aavikolta ja tämä käänsi sodan kulun lopullisesti. Raskaista sissisodankäynnin ja sabotaasin aiheuttamista tappioista kärsinyt Malinoia joutui lopulta perääntymään koko mantereelta vuonna 528, kun tappiot kävivät liian raskaiksi, sotaväsymys oli valtavaa ja Kalin kansat taistelivat vimmatummin ja yhtenäisemmin kuin koskaan aiemmin. Mutta ennen kaikkea koska Tuulikivi antoi Kalille aseen, millä he pystyivät vastaamaan Tulikiven voimaan taikuuden tasolla.

Sodan päätyttyä katkeraan rauhaan, mannerten rajalle rakennettiin kaksi muuria, joista pohjoista hallitsi Malinoia ja eteläistä Kali. Muurit valmistuivat lopullisesti vuonna 557 ja molempia muureja on vahvistettu myös elementtikivien voimalla. Tämä varmisti sen, ettei valtakuntien välille syttynyt enää koskaan uutta sotaa.

Ajan saatossa kaupankäynti alkoi valtojen välillä myös kukoistaa, ja vaikka Malinoian hallinta mantereesta muuttui jatkuvasti kontrolloivammaksi, oli kaupankäynti varsin avointa muualle maailmaan, eikä Malinoia koskaan eristäytynyt niin pahasti kuin Nordom hävittyään sodan Vulnaa vastaan. Sotavoimia Malinoia vahvisti vuosisadasta toiseen, mutta lähinnä enää kontrolloidakseen omaa kansaansa ja puolustaakseen omaa suvereniteettiaan.

Tällä polulla Malinoia on mennyt tähän päivään asti, mutta nyt Angos Malmuran kuninkuuden aikana Malinoia on muuttunut arvaamattomammaksi ja aggressiivisemmaksi. Tarinan alussa vuonna 2732, Malinoia on ollut avoimessa sodassa Nordomin kanssa jo parin vuoden ajan, ja taistelu mantereiden välisen Balmuran saaren hallinnasta on ratkeamassa.