Viides manner: Meteora

 Meteora

Meteora on Luminan viides manner aivan maailman pohjoisosissa, mutta siellä ei ole koskaan havaittu minkään näköistä elämää. Manner on karu, kylmä ja pimeä paikka, ja täysin ainutlaatuinen ympäristöltään. Keskellä mannerta seisoo maailman korkein vuoristo, missä korkeimmat vuorten huiput yltävät yli 13 kilometrin korkeuteen. Keskellä vuoristoa on valtava kraateri, mikä on muodostunut jossain vaiheessa Luminan historiaa todennäköisesti suuren taivaankappaleen pudottua mantereelle, mistä Meteora on saanut myös nimensä. Meteoriitin iskeytyminen selittää myös poikkeuksellisen korkeat ja terävät vuoristot, jotka ovat nousseet mitä todennäköisimmin kataklysmin seurauksena.

Meteorassa on tämän lisäksi jotain hyvin mystistä ja omituista, sillä vaikka pohjoinen sijainti tarkoittaa erityisesti talvisin vähäistä luonnonvaloa, niin se on tästä huolimatta täysin pimeä ja sysimusta paikka. Jopa kesäisin kun valoa pitäisi pohjoisessa olla paljon, vallitsee mantereella luonnottomalta tuntuva hämärä. Tämän lisäksi Meteoran vuoristot ovat ainetta, millaista ei esiinny missään muualla maailmassa: vuorten pinta on sileää, liukasta ja sysimustaa lasimaista ainesta, mikä on kuitenkin niin kestävää, ettei edes hakut iske niihin kiinni, vaan kimpoavat pinnalta pois terävän ja riipivän kimmokeäänen saattelemana. Yhdessä pimeyden ja karun ilmaston kanssa tämä tekee Meteoran vuoristoista lähes kiipeilykelvottomia, mutta ajan saatossa lukuisat ihmiset ovat kyllä yrittäneet tätä. Vain kourallinen on selvinnyt hengissä takaisin ja vielä harvempi on päässyt näkemään itse kraaterin vuoristojen keskellä, mutta muutamia todisteita kraaterin olemassaolosta on dokumentoitu hurjimpien vuorikiipeilijöiden toimesta.

Edes eläimet eivät ole koskaan asettuneet Meteoraan tai edes sen rannikoille, niin kylmäävä ja luonnoton paikka se on. Ne laivat, jotka ovat seilanneet Meteoran rannikkoa, ovat myös sanoneet, että he eivät ole havainneet edes minkäänlaista merellistä elämää muutaman kilometrin säteellä rannikosta. Meteoran selkäpiitä karmiva luonne on ajan myötä aiheuttanut sen, että paikkaa kartetaan hyvin tehokkaasti, eikä sinne ole oikein mitään syytä mennäkään muuta kuin seikkailumielessä: luonto ei tarjoa mitään resursseja ja vaikka itse vuoristojen omituinen materiaali olisikin vahvaa ainesta rakentamiseen, on sitä mahdotonta nykyajan välineillä hyödyntää ihmisen käyttötarkoituksiin.