Luminan valtakunnat: Vulna (kulttuuri ja historia)

 Vulnan kulttuuri

 

Vulna on teknologisesti maailman kehittynein valtakunta, mutta taikuuden käytössä se on mitätön: Vulna ei ole koskaan aktivoinut hallitsemaansa Maakiven voimia. Tämä selittyy osin sillä, että Vulnassa on arvostettu aina tiedettä ja kehitystä, ja taikuutta pidetään luonnottomana ja vaarallisena. Valtakunta onkin edelläkävijä oikeastaan kaikessa yhteiskunnallisessa ja tieteellisessä kehityksessä, sillä Vulnassa arvostetaan koulutusta ja sivistystä yli kaiken. Kaupankäynti on hyvin vapaata ja kansalaisia rohkaistaan uusien innovointien keksimiseen, ja mullistavien kehitystöiden tekijät saattavat saada Sivistysinstituutiolta arvonimen ”keksijä”, mikä on korkeimpia kunnianosoituksia Vulnassa ja takaa kantajalleen lähes aatelisen aseman.

Vulnassa onkin historian aikana kehitelty lukuisia uusia innovaatioita, kuten kaukonäkölaitteet, joilla voi huomata vihollisjoukkoja jo kaukaa horisontista tai tutkia tähtiä, pohjaveden pumppauslaitteet, kirjapaino, kivimuurien ja teiden rakentaminen, maaperän kerrostumien tutkiminen, ym. Vulnassa on myös kehitteillä ensimmäiset ilmalaivat, mutta tämä teknologia ei ole vielä kehittynyt käyttötasolle asti.

Kaupankäynti Vulnassa on hyvin vapaata, mikä tukee innovaatioiden kehittämistä: hyödykkeiden keksiminen johtaa suoraan kaupankäynnin kukoistamiseen, mikä johtaa kansalaisten vaurauden nousuun ja tätä myötä myös Vulnan vaurauden nousuun. Verrattain korkea kansalaisten sivistys- ja koulutustaso edesauttaa tätä kaikkea, ja Vulnassa arvostetaan oppimista ja sivistystä hyvin paljon. Vulnassa sijaitseekin maailman laadukkaimmat koululaitokset, joista tunnetuin on Minan yliopisto. Mantereen sydämessä Beonassa on taas Vulnan teollisuuden sykkivä sydän, ja kaupungista tulee suurin osa mantereen raaka-aineista ja teollisesta tuotannosta.

Vulnan pääkaupunki Vulnaria sijaitsee idän rannikolla Vulnan lahdessa, ja kaupunki on lähes kahden miljoonan asukkaan myötä maailman suurin asutuskeskittymä. Kaupunki on kehityksen ja kulttuurin värikäs kehto, jota hallitsee Dolmundin suku, joka on myös koko Vulnaa hallitseva kuningassuku. Dolmundin alaisuudessa ovat kaikki muut vasallivallat. Dolmundit ovat hallinneet Vulnaa nyt lähes kahden tuhannen vuoden ajan.

Uskonto Vulnassa ei ole sidottu hallintaan kuten Malinoiassa, ja vaikka mantereella on yksi hallitseva uskonto, on siellä silti myös uskonnonvapaus ja eri uskontoja saa lakien puitteissa harjoittaa kuten haluaa. Uhraukset ja muut sorron tai väkivallan muodot eivät luonnollisesti kuulu uskonnonvapauden piiriin. Vulnassa palvotaan pääasiassa kolmiyhteistä Jumalaa: Isää, jonka uskotaan luoneen koko universumin, maailmat ja niiden rikkaudet, Äitiä, jonka uskotaan luoneen elämän ja Henkeä, jonka uskotaan luoneen kuoleman, että elämällä olisi rajat ja kiertokulku. Uskon oppeja opetetaan kouluissa ja oppilaitoksissa kuten muitakin aineita, mutta yhteiskunnallisesti uskonto luo lähinnä arvopohjaa kansalaisille, eikä ole hallinnan työkalu.

Yhteiskuntaluokiltaan Vulna on myös Kalin kanssa maailman edelläkävijä, ja kansalaiset ovat yleisesti melko vauraita ja köyhyyttä on Vulnassa vähiten maailmassa. Korkea koulutustaso, sivistys ja vapaan kaupan periaatteet ovat mahdollistaneet tämän. Naisten ja vähemmistöjen asema on Vulnassa myös melko hyvä: vanhin lapsi perii aina valta-aseman vanhimman pojan sijaan, naisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehillä, ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä ei sorreta, joskin uskonto ja lait mahdollistavat vain naisten ja miesten väliset avioliitot. Vulnassa onkin suhteellisen liberaalit arvot, joskaan Kalin kaltaista vapauden kehtoa se ei aivan edustakaan.

Sotilaallisesti Vulna on myös voimakas, mutta ei yhtä omistautunut asialle kuin muut valtakunnat. Vulnassa ei ole Nordomin kaltaista soturikulttuuria, Malinoian kaltaista fanaattista pyhän armeijan mentaliteettia tai Kalin kaltaista kulttuuria, missä taistelutaitoja kehitetään ja arvostetaan yli sukupuolirajojen jokaisen kansalaisen kohdalla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Vulna on populaatioltaan maailman suurin valta ja sodan tullen kansalaisia värvätään sotilaiksi, on sotilaiden taitotaso ja laatu varsin heikkoa verrattuna muihin valtoihin. Tätä kuitenkin kompensoi se, että Vulnassa on kehittynein sodankäynnin teknologia koko maailmassa ja teknologiaa osataan käyttää varsin taitavasti. Vulnassa on paljon tuhovoimaisia katapultteja ja muurinmurtajia, kehittyneitä taisteluaseita, sekä suurimmat sotalaivat, mitä maailmasta löytyy.

Kuningas hallitsee Vulnaa Vulnariasta käsin ja hänellä on vahva neuvosto tukenaan, missä on painava paikka kaikkien vasallivaltojen edustajien lisäksi myös Sivistysinstituutiolla, Tiedelaitoksella sekä Kauppakillalla. Valta jakautuu sekä kehitykselle, koulutukselle ja kaupankäynnille että valtaapitäville mahtisuvuille ja kaupungeille. Kuningas on kuitenkin koko valtakunnan ylin vallan käyttäjä ja hänen sanansa on aina viimeinen. Neuvostolla on kuitenkin paljon valtaa ja diplomatiaa kunnioittavan kulttuurinsa ansiosta Vulnan kuningas tekee usein päätökset yhdessä neuvoston kanssa.

Luonto on Vulnassa hyvin monipuolista suuren kokonsa ja sijaintinsa ansiosta: pohjoisessa on leutoa kesäisin ja kylmää talvisin, ja tätä aluetta peittää lehti- ja havumetsät. Keski-Vulnassa on lämpimämpää mutta ei vielä aivan trooppista. Lännessä ja etelässä on jo selvästi trooppisempi ilmasto, ja läntistä Vulnaa peittääkin maailman suurin metsä ja jokialue, Vulumen sademetsä ja Vulumen suurjoki, mitkä tarjoavat Vulnalle sekä runsaasti raaka-aineita, että hyvin monipuolista luonnon ilmentymää. Aivan etelässä Solnan kaupungissa ja Vulnavuorilla ilmasto on erittäin kuivaa ja kuumaa, ja verrattavissa enemmän Kalin ilmastoon.

 

Vulnan historia

(Kuva: Eonan pohjoinen näkötorni)

Alun ajalla Vulna oli lähes kokonaan sademetsien ja pohjoisempana lehtimetsien peittämä manner. Tiettävästi harvalukuiset ensimmäiset ihmiset elivät metsien suojassa lähellä jokia, eikä ihminen levittäytynyt kovin laajoille alueille tuhansiin vuosiin. Pikkuhiljaa väestön koko alkoi kuitenkin kasvaa ja ensimmäiset asutuskeskukset nousivat jokien varsille. Ravintoa hankittiin pääasiassa kalastamalla ja metsästämällä.

Jossain vaiheessa 5000-4000 vuotta eaa maanviljelyn kehittymisen myötä nousivat ensimmäiset oikeat kaupungit Vulnaan, Dolman ja Minan ollessa tiettävästi kaikkein vanhimmat kaupungit. Ihmisten lukumäärä kasvoi vauhdilla ja kaupungit nousivat satojen vuosien aikana yhä suuremmiksi, ja ensimmäiset oikeat sivilisaatiot alkoivat muodostua. Kuninkaiden aikaan tultaessa 4000 eaa Dolma ja Mina olivat jo melko suuria keskittymiä, joita johtivat Dolmundin ja Mayrellin kuninkaat. Pienempiä kuningaskuntia oli mantereella muuallakin lukuisia, mutta muut suuremmat kaupungit olivat vasta muodostumassa.

Kuninkaiden ajalla Vulnan metsäpinta-ala pieneni huomattavasti, kun maata otettiin maanviljelyn käyttöön ja kaupunkeja sekä kuningaskuntia nousi kuin sieniä sateella. Tämän mukana saapuivat myös veriset sodat, sillä ihmisen levittäytyminen aiheutti lukuisia konflikteja kuningaskuntien välille. Kuninkaiden ajalla sodittiin käytännössä koko ajan ja pikkuhiljaa useimmat pienet kuningaskunnat katosivat samalla, kun jäljelle jääneiden valtojen mahdit kasvoivat.

Taikuuden ajalla kuningaskuntia oli jäljellä enää kahdeksan: Dolma, Mina, Eona, Weona, Beona, Solna, Seona ja Rona. Pohjoisessa Weona ja Eona olivat jo Kuninkaiden ajalla jatkuvissa sodissa Pirstaloituneiden saarten hallinnasta, molempien mahtien tuhotessa ajan myötä väliin jääneitä pienempiä kuningaskuntia. Sodat loppuivat vasta 2000 vuotta eaa, kun Nordomin uhka alkoi ilmentyä pohjoisessa Dinvarin, Ulvarin ja Bal Nordan suurten ryöstöretkien alkaessa. Tämä sai Eonan ja Weonan liittoutumaan keskenään ja muodostamaan Vulnan pohjoisen mahdin Nordomia vastaan. Pirstaloituneet saaret pysyivät pitkään alueina, joita hallitsi hetkellisesti milloin mikäkin valta. Nordomin uhka ja jatkuva sotiminen ovatkin muodostaneet ajan saatossa sekä Weonasta että Eonasta Vulnan sotilaallisen voiman keihäänkärjen, ja näissä kaupungeissa koulutetaan suurin osa koko nykyajan Vulnan sotilaista. Eonassa kehitettiin myös mullistavat kaukonäkölaitteet, ja kaupunkiin nousi kolme kuuluisaa kaukonäkötornia, joilla pystyttiin tarkkailemaan vihollisen laivaliikennettä jo kaukaa.

982 vuotta eaa Dolmundin suku lähti levittäytymään itään päin kohti rannikkoa, missä he löysivät suuren lahden kupeesta muinaisia raunioita, joiden materiaalia he eivät kyenneet selittämään. Raunioiden perustukset olivat kuitenkin oiva paikka uuden asutuksen rakentamiselle ja Dolmundit päättivät aloittaa uuden asutuskeskittymän rakentamisen tänne. Seuraavien vuosisatojen aikana Vulnariasta kasvoi merkittävä kaupankäynnin ja kulttuurin keskus, ja ajan myötä koko Vulnan keskus ja maailman suurin kaupunki. Dolmundien vaikutusvalta Vulnassa kasvoi hyvin merkittäväksi jo Kuninkaiden ajan loppupuolella.

569 vuotta eaa Salvadorin suku Kalista nousi maihin Vulnan eteläiseen kärkeen ja he asettuivat hallitsemaan tätä kaukaista maailmankolkkaa. Seuraavien vuosisatojen aikana mantereen kärkeen nousi Solnan kaupunki, joka sai kehittyä ja kasvaa rauhassa ilman sotia: Ronan, Minan ja Seonan kaupungit näkivät Solnan merkittävänä kauppakumppanina ja linkkinä Kaliin, missä Salvadoreilla oli paljon suhteita. Solnan noususta hyötyivät kaikki osapuolet.

Taikuuden ajalla vuonna 643 Vulnarian muinaisista raunioista löydetään Maakivi ja tämä saa kaikki Vulnan kuningaskunnat varpailleen. Dolmundit eivät kuitenkaan koskaan käyttäneet kiven voimia, mutta sen hallinnalla oli suurta symbolista merkitystä ja kiven uhka oli kuitenkin aina olemassa. Vulna pysyi usean kuningaskunnan hallinnassa kuitenkin vielä pitkään. Ronan, Seonan ja Minan muodostama merialueen kolmio oli keskittänyt katseensa aina Kaliin päin, mutta Maakiven löytymisen jälkeen nämä kolme liittolaista alkoivat keskittää voimiaan myös länteen päin, sillä he näkivät, että Dolmundeista oli tullut selvästi vahvin yksittäinen kuningassuku Dolman ja Vulnarian myötä koko Vulnassa.

Viimein vuonna 768, kun Eona ja Weona olivat kiireisiä taistellessaan Nordomin suuria ryöstöretkiä vastaan, Ronan, Minan ja Seonan liittouma aloitti sotatoimet Vulnariaa ja Dolmundeja vastaan siinä pelossa, että Vulnaria ehtisi kasvaa liian vaikutusvaltaiseksi. Solna jättäytyi konflikteista pois kokonaan, ottaen neutraalin aseman Vulnassa. Sodan alussa Kolmiovallat (Rona, Seona & Mina) etenivät nopeasti ja pääsivät aina Vulnariaan asti, mutta kaupungin muinaiset perustukset olivat osana kaupungin suurta muuria, eikä Vulnariaa koskaan vallattu. Kaupungin piiritys kesti kuitenkin pari vuotta, mutta kaupunkiin saatiin merestä kuitenkin ruokaa kansalaisille, sillä Kolmiovaltojen laivastot eivät uskaltaneet mennä liian lähelle Vulnarian satama-aluetta katapulttien ja laivantuhoajien pelossa.

Piirityksen aikana Dolmassa alettiin varustaa sotajoukkoja raskaasti ja Dolmundit tekivät liittouman Beonan kanssa, joille Dolmundit lupasivat merkittävän aseman Vulnassa, mikäli Beona lähtee sotaan mukaan. Tässä vaiheessa Beona oli jo selvästi merkittävin teollisuusmahti Vulnassa ja tämä teollisuus alkoi puskea ulos koko kapasiteetillaan sodankäynnin välineitä, aina aseista haarniskoihin ja laivoista katapultteihin. Lopulta Vulnarian piiritys saatiin loppumaan vuonna 770, kun Dolman ja Beonan joukot liittyivät Vulnarian puolustukseen etelästä, massiivisen sotakaluston kanssa. Kolmiovallat lyötiin taistelukentällä täysin ja niiden joukot joutuivat perääntymään raskaiden taisteluiden jälkeen.

Sota jatkui kuitenkin vielä vuosia ja vasta vuonna 777 Vulnarian voima oli työntynyt niin syvälle Kolmiovaltojen alueelle, että nämä joutuivat antautumaan ja sopimaan rauhasta. Dolmundin silloinen kuningas, Dexter Dolmund sai vapaasti sanella rauhanehdot ja hän vaati, että Rona, Mina ja Seona liittyvät vasalleina osaksi Vulnan suurta kuningaskuntaa. Dexter oli ehdoissaan kuitenkin myös antelias ja Kolmiovallat saivat merkittävät paikat uudessa kuningaskunnassa, ja heille luvattiin vahvaa liittoumaa sortovallan sijaan. Kolmiovallat polvistuivat uuden kuninkaansa edessä, ja täten Vulnarian mahti kasvoi merkittävästi. Beona ja Solna olivat edelleen itsenäisiä kuningaskuntia.

Pohjoisessa jatkuvat ryöstöretket äityivät lopulta täysimittaiseksi sodaksi vuonna 1075, jolloin yhdistyneen Nordomin koko mahti laskeutui Pirstaloituneita saaria pitkin Vulnan pohjoisosiin. Weonan yhteydet muuhun mantereeseen katkaistiin lähes täysin, kun Nordomin laivat etenivät suurta pohjoisjokea pitkin kohti Beonaa, maajoukkojen vallatessa Weonan ja Eonan välistä aluetta. Tämä sai Weonan pyytämään apua Beonalta ja Eona taas kutsui apua suurelta Vulnan kuningaskunnalta ja Dolmundeilta. Keski-Vulnassa nähtiin myös Nordomin uhka vakavana, sillä pohjoista jokea pitkin Nordom kykenisi etenemään aina Dolmaan asti, mikäli niitä ei pysäytettäisi.

Tämän takia Vulnan kuningaskunta liittoutui jälleen välittömästi Beonan kanssa, varmistaakseen, ettei jokea pitkin päästä valtaamaan kaupunkeja. Eonalle Vulnariasta asetettiin kuitenkin ehdot: Vulnan kuningaskunta auttaisi tätä sodassa, mikäli he liittyisivät heidän kuningaskuntaan. Eonalla ei ollut vaihtoehtoja ja Eonan kuningas polvistui Vulnarian kuninkaan edessä heidän vasalliksi.

Beona solmi myös liiton Weonan kanssa joen länsipuolen turvaamiseksi, ja samaan aikaan idempänä Vulnan suuri kuningaskunta alkoi puskea Nordomin joukkoja takaisin. Nordomin joukot jäivät lopulta kahden rintaman sotaan, mikä kulutti heidän voimiaan suuresti, ja tuntemattomalla maalla he olivat altavastaajan asemassa. Vulnan massiiviset laivat ja sotakoneet olivat myös merenkäyntiin erikoistuneen Nordomin maajoukoille liian suuri vastus, ja vaikka Nordomin joukot etenivät lähes Dolmaan asti ja valtasivat Beonan hetkellisesti, onnistuivat Vulnan yhdistyneet voimat ajamaan ajan myötä Nordomin joukot takaisin pohjoiseen. Solnan liittyminen sotaan auttoi merkittävästi Beonan vapautuksessa.

Sota päättyi lopulta Nordomin tappioon vuonna 1105 ja kun viimeisetkin vihollisjoukot oli työnnetty pois mantereelta, liittyivät Weona ja Solna osaksi Vulnan kuningaskuntaa. He ymmärsivät, että muiden mantereiden ollessa yhden kuningaskunnan hallinnassa, ei heillä ollut enää pieninä valtoina paikkaa maailmassa, suursota Nordomia vastaan todisti sen. Weona sai uutena vasallina merkittävän roolin Vulnan sotajoukkojen pääasiallisena kouluttajana ja Weonaan perustettiin suuri Sota-Akatemia tätä tarkoitusta varten. Solna säilyi Etelä-Vulnan merkittävimpänä kauppakeskittymänä ja diplomaattisena linkkinä Kaliin.

Lopulta vuonna 1130 Vulna yhdistyi yhdeksi vallaksi, kun ainut jäljellä oleva erillinen kuningaskunta Beona sulautui osaksi Vulnan kuningaskuntaa, tällä kertaa avioliiton kautta. Vulnan uusi kuningas Damien Dolmund otti vaimokseen Beonan hallitsijan Robert Barringtonin tyttären Cecilia Barringtonin ja avioliiton kautta Beona liittyi osaksi Vulnaa lopullisesti.

Vulna on säästynyt täysimittaisilta sodilta aina näistä päivistä lähtien ja pitkä rauhan ajanjakso on tuonut paljon vaurautta valtakunnalle. Vulnaa on kuitenkin koetelleet muut uhkat, erityisesti kulkutaudit: vuonna 1345, 1567 ja 1789 valtakuntaan iski kovalla voimalla Talvirutoksi nimetty verenvuotokuume, joka tappoi jokaisella kerralla useita kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kukaan ei tiedä miksi tämä tauti on jyllännyt Vulnassa, sillä muilla mantereilla sitä ei ole koskaan esiintynyt. Myös 2000-luvulla on esiintynyt poikkeuksellisen paljon tappavia tautiepidemioita, joskaan Talviruton kaltaista niittäjää ei ole kolmannen tautiaallon jälkeen nähty.

Tarinan alussa vuonna 2732, Vulnassa on päällä ns. Kevättauti, joka on levinnyt koko mantereeseen. Tauti tappaa lapsia ja vanhuksia, mutta muutoin se ei ole ihmiselle vaarallinen. Epidemioista huolimatta Vulna on tässä vaiheessa historiaa äärimmäisen vauras ja teknologisesti kehittynyt valta, jonka kanssa muut vallat käyvät kauppaa runsaasti.