Luminan valtakunnat: Kali (kulttuuri ja historia)

Kalin kulttuuri

Kali on suuri manner ja valtakunta Malinoian eteläpuolella. Mantereen läpi kulkevat suuret vuoristojonot jakavat Kalin ilmastovyöhykkeet kahtia: lännessä ja etelässä on vehreää ja kosteaa, ja eteläisessä Kalissa sijaitsee maailman suurimmat sademetsäalueet heti Vulnan Vulumen sademetsän jälkeen. Vuoriston itäpuolella koko manner on yhtä kuivaa Kal Hulun aavikkoa, missä suurempia asutuskeskuksia, joista Kal Kos on suurin, sijaitsee vain suuren Aiga joen vierellä. Lännessä mantereen läpi kulkee myös vielä suurempi Solaid joki, minkä varrella Kalin pääkaupunki Kalissus ja pienempi Aiber sijaitsevat.

Molemmat joet ja suuri aavikko ovat saaneet nimensä kolmesta jumalasta, joita Kalissa palvotaan: Aigaeus, Huludeidra ja Solaidiendadria. Aigaeus kuvaillaan valtavana kolmipäisenä kotkana, jota pidetään tuulen ja ilman jumalana. Huludeidra on valtava hiekkamato, jota pidetään maan jumalana. Solaidiendadriaa palvotaan auringon jumalana. Kaikkien kolmen jumalan uskotaan luoneen kolme neljästä elementtikivestä: Huludeidra on luonut Maakiven, Aigaeus Tuulikiven ja Solaidiendadria Tulikiven. Jääkiveä Kalissa pidetään kuoleman luomuksena, ja Jääkiveä pelätään ja pidetään epäpyhänä. Kaikkia muita elementtikiviä ei pidetä myöskään jumalallisina esineinä, mutta enemmänkin jumalien lahjoina ihmiskunnalle.

Neljästä elementtikivestä Kali hallitsee Tuulikiveä. Se löytyi suuresta Kal Hulun aavikosta Malinoiaa vastaan käydyn suuren sodan aikaan, ja ajan myötä Kalissa opittiin ymmärtämään miten kivi toimii: sen taikuus vaati erityisesti sieluja ravinnokseen. Tuulikiveä käytettiin sodan välineenä ainoastaan Malinoiaa vastaan käydyn raskaan sodan aikana, mikä vaati paljon uhrauksia, mutta muuten kiven voimia on käytetty ainoastaan työkaluna: Tuulikiven avulla mm. muovataan Kal Hulun hiekkaa lasiksi ja sen voimalla pumpataan vettä kuivilla alueilla syvältä maaperästä. Kalin lasi onkin maailmankuulua, minkä lisäksi valtakunnan suurimpia vientituotteita ovat sen poikkeuksellisen laadukas silkki ja eksoottiset mausteet.

Avoimia ihmisten uhrauksia kivelle ei Kalissa kuitenkaan harrasteta, mutta Tuulikivi saa voimaa Kalissa muilla keinoilla. Kalissa uskotaan, että sielut kulkevat kiven kautta Aigaeuksen kuolemattomille maille iänkaikkisuuteen, ja tämä on tehnyt kivestä pyhiinvaelluksen kohteen: Kun henkilö Kalissa alkaa olla elämänsä loppupuolella, hän tekee viimeisen pyhiinvaelluksen Kal Kosin kaupunkiin Tuulikiven luo ja kuolee kiven luona, minkä uskotaan mahdollistavan sielun pääsyn Aigaeuksen valtakuntaan. Samalla henkilö tekee viimeisen palveluksensa Kalille antamalla kiven taikuudelle voimaa. Tämä on pyhimmistä pyhin rituaali Kalissa ja sitä pidetään välttämättömänä päätöksenä jokaisen ihmisen elämässä. Sielun uskotaan pääsevän kiven luo myös silloin, jos henkilö kuolee taistelussa maansa puolesta, mutta muutoin uskon mukaan on vaarana, että sielu joutuu ikuiseen kadotukseen.

Kali on neljästä suuresta Luminan valtakunnasta ainut, jolla ei ole kuningasta. Valtakuntaa hallitsee sen sijaan Konklaavi, joka koostuu tasavertaisista jäsenistä, jokaisen ylhäisen Kalin suvun ollessa osana Konklaavia. Alun perin jokainen kahdeksasta ylhäisestä suvusta sai alkunsa Kalissuksesta, mikä oli Kalin ensimmäinen kaupunki ja on nykypäivänä maailman toiseksi suurin kaupunki. Ajan myötä suurin osa suvuista kuitenkin perusti oman kaupunkinsa muualle mantereelle, ja vain Arilliuksen ja Duneidonin suvut ovat jääneet Kalissukseen.

Jokainen suku omistaa tietyn osan Kalin maasta ja sen kaupungeista, ja Konklaavin muodostavat ylhäiset suvut omistavat luonnollisesti suurimmat alueet. Kalissa ei siis ole kuningasta, joka hallitsee kaikkea, vaan lukemattomat suuremmat ja pienemmät suvut omistavat maata, ja kahdeksasta mahtisuvusta koostuva Konklaavi hallitsee valtakuntaa, kaikki tasavertaisina jäseninä.

Sotilaallisesti Kali on melko ainutlaatuinen. Sotilaat ja soturit on varustettu vain kevyillä asusteilla haarniskojen sijaan, ja aseina kansa on erikoistunut käyttämään ruoskia, keihäitä ja jousiaseita. Kalissa on vain noin 4000 sotilaan ammattiarmeija, mutta valtakunta on tunnettu siitä, että joka ikinen kykenevä mies ja nainen saa jo hyvin nuoresta pitäen laadukasta taistelukoulutusta. Tämä on ylpeyden aihe Kalissa ja vahvasti osana kulttuuria. Sodan syttyessä kansan riveistä saadaan nopeasti suuri massa sotilaita, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan sissisodankäynnin iske-ja-piiloudu tyyliseen taisteluun, minkä kanssa Malinoiakin oli suuren sodan aikaan todellisissa vaikeuksissa.

Yhteiskunnallisesti Kali on selvästi maailman liberaalein valta: vähemmistöt ovat samassa asemassa kuin muut, ihmiset saavat avioitua usean henkilön kanssa, ja naiset ovat jopa miehiä vaikutusvaltaisemmassa asemassa. Kalissa arvostetaan elämästä nauttimista, ja huvit, jotka saattavat muualla olla kiellettyjä ja paheksuttuja, ovat Kalissa tervetulleita. Seksuaalisuutta halutaan juhlistaa sen erilaisissa muodoissa, eikä paheksua. Niin kauan kuin kyseessä ei ole hyväksikäyttö ja asioilla on kaikkien osapuolten suostumus, lähes kaikki on sallittua ja hyväksyttyä.

 

Kalin historia

(Kuva: Tuulikiven temppeli Kal Kosissa.)

Kalissa ihmiset elivät Alun ajan alkaessa pääasiassa vuoristoissa ja eteläisissä sademetsissä. Pienet heimot lähtivät liikkeelle näiltä alueilta vasta joskus 7000 vuotta eaa, kun populaatio alkoi kasvaa hiljalleen ja elintilaa tarvittiin lisää. Solaid joesta tuli nopeasti merkittävä elinpaikka ihmisille jo näihin aikoihin ja ensimmäiset asutuskeskukset alkoivat nousta joen ympäristöön jo 6500 vuotta eaa. Kalin pääkaupungin, Kalissuksen juuret yltävät aina näihin aikoihin asti, ja kaupunkia pidetäänkin Luminan vanhimpana kaupunkina. Joki tarjosi ihmisille paljon ruokaa ja vettä jo kauan ennen maanviljelyn kehittymistä, ja siksi Solaid joen varrelle ihminen asettuikin jo verrattain varhain.

5000 vuotta eea myös Aiga joen äärelle levittäytyi ensimmäiset asutukset, joista suurin oli Kal Kos. Kaupunki on Kalin toiseksi vanhin ja sillä on edelleen nykypäivänäkin merkittävä rooli Kalin yhteiskunnassa, siellä sijaitsee mm. Tuulikiven temppeli, jonne lukuisat ihmiset tekevät elämänsä loppupuolella pyhiinvaellusmatkan. Kaupungin perusti Koslingerin suku, joka lähti etsimään uutta asuinpaikkaa vielä nuoresta Kalissuksesta. Näiden kahden suuren kaupungin muodostuttua nousi mantereelle pikkuhiljaa muitakin kaupunkeja: Obsideonin suku matkasi Kalin pohjoiskärkeen perustaen Obalin, Absoleonin suku matkasi itään Solaid jokea pitkin perustaen Aiberin, Ayreat asettuivat pohjoiseen muodostaen kaupungin vuoristojen väliin, Antallisterit perustivat Anburin Kalin eteläkärkeen ja Ebonarit perustivat Ebbion ja myöhemmin Kal Narin mantereen länsipuolelle.

Kuninkaiden ajalle tultaessa kaikki nämä kaupungit olivat jo kasvaneet suurimmiksi asutuskeskuksiksi Kalissa, pienempien kaupunkien ja kylien noustessa myös sinne tänne mannerta. Kuninkaiden aika kuvaa huonosti juuri Kalin historiaa, sillä tälle mantereelle ei koskaan yksikään kuningas noussut valtaan. 3000 vuotta eaa kaikki kahdeksan suurempaa sukua olivat jo sementoineet asemansa Kalin vaikutusvaltaisimpina ja rikkaimpina sukuina, jotka hallitsivat mannerta kukin omilla alueillaan. Joitain sotia käytiin myös valtojen välillä kuninkaiden ajalla, kuten Airan ja Obalin välinen sota 2874 eaa, Aiberin ja Anburin välinen sota 2483 eaa ja Kalissuksen ja Kal Kosin välinen sota 2289 eaa, mutta kaikki sodat päättyivät rauhaan, eikä yksikään valta alistunut toisen edessä.

Lopulta 1745 vuotta eaa mahtisuvut kokoontuivat yhteen ja päättivät yhdistää mantereen, luomalla Konklaavin, joka hallitsi kaikkea. Jokaisella suvulla ja kaupungilla olisi yhtä suuri ääni valtakunnan päätöksissä, ja kaikki suvut olivat yhdenvertaisia. Tämä lopetti sodat Kalissa pitkäksi aikaa kokonaan, pois lukien satunnaiset Nordomin ryöstöretkiet ja niiden selvittelyt, tai itsenäisten vuoristoheimojen kansannousujen tukahduttamiset. Molemmat ovat piinanneet etenkin Ebbiota, Kalissusta ja Kal Kosia säännöllisin väliajoin.

Suurin uhka Kalin olemassaololle tapahtui vasta vuonna 480 Taikuuden aikaa, kun yhdistynyt Malinoia aloitti täysmittaisen sodan Kalia vastaan. Ebbio joutui raskaiden hyökkästen kohteiksi lännessä, kun Malinoian laivaston mahti aloitti kaupungin piirittämisen ja valtaamisen. Samaan aikaan pohjoista väylää pitkin Malinoian maajoukot etenivät vauhdilla Obalia ja Airaa kohti, mutta kumpikin kaupunki kesti vihollisen edessä pitkään. Obal sai huolto- ja sotilastukea Kal Kosin kautta, mistä Kalin laivat pääsivät etenemään Aiga jokea pitkin Obalin rannikolle asti, ja Aira oli strategisesti niin vahvassa paikassa, että sen valtaaminen oli lähes mahdotonta. Erityisesti, kun etelästä Kalissuksesta, Anburista ja Aiberista virtasi sotavoimaa jatkuvasti Airaa tukemaan.

Vuonna 489 Obal kuitenkin lopulta kaatui ja Malinoia sai pysyvän jalansijan Pohjois-Kalista, mutta he eivät koskaan onnistuneet hallitsemaan kaupunkia, sillä sissisodankäynnin sabotaasit ja iskut riivasivat Malinoian joukkoja koko miehityksen ajan. Kaupungin kaaduttua Aira joutui kuitenkin massiivisen painostuksen kohteeksi, ja samaan aikaan Malinoian joukot nousivat maihin lännessä Solaid joen varrelle, mistä Malinoia aloitti sekä jokea että maata pitkin hyökkäykset sekä Ebbioon että Kalissukseen.

Aira kaatui lopulta vuonna 495, kun pitkään kestäneiden valtausyritysten jälkeen Malinoia käytti Tulikiven voimaa kaupunkia vastaan, ja kutsui taivaalta niin rajun tulisateen, että koko kaupunki paloi ilmiliekeissä. Myös Ebbion voimat alkoivat ehtyä lännessä, Kalissuksen kestäessä vielä vihollisen painostusta. Vain Anbur, Aiber ja Kal Kos olivat täysin koskemattomia kaupunkeja.

Sissisodankäynnin tehokkuus kuitenkin pelasti Kalin, ja aiheutti mittavia tappioita Malinoialle joka paikassa missä he olivat. Lopulta vuonna 504 sodan kulku kääntyi, kun Kal Kosin hallitsija, Cassia Koslinger löysi ilmeisesti enneunien avulla Tuulikiven sijainnin valtavasta Kal Hulun aavikosta. Jo seuraavana vuonna he oppivat ymmärtämään miten kiviä käytetään ja Kalissa alkoi massiiviset uhraukset Tuulikivelle: kansan riveistä nostetut sotilaat uhrautuivat vapaaehtoisesti kivelle kääntääkseen sodan kulun, ja vuonna 510 Tuulikiveä käytettiin luomaan hirmuiset myrskytuulet Kalissuksen ympärillä olevien Malinoian joukkojen keskelle, mikä tuhosi kaikki Malinoian laivat ja sotakoneet, ja tappoi kolmanneksen koko maajoukkojen voimasta. Tämän jälkeen vihollinen työnnettiin takaisin länteen Solaid joen varrelta ja vuonna 512 myös Ebbion piiritys tuhottiin Tuulikiven avulla.

Vuonna 519 Aira vapautettiin, yhdessä etelän suurten armeijoiden ja kaupungissa toimineiden sissisolujen avulla. Malinoian joukot työnnettiin vuoristojen pohjoispuolelle ja lopulta vuonna 528 Obal myös vapautettiin, ja Malinoia joutui perääntymään omalle mantereelleen. Sota oli päättynyt ja valtakuntien rajalle nousi kaksi muuria, etelä- ja pohjoispuolelle varmistamaan, että uutta sotaa ei koskaan tulisi. Sodan jälkeen Tuulikivelle rakennettiin myös oma temppeli Kal Kosiin ja kiven voimia ei käytetty juurikaan seuraavien vuosikymmenten aikana.

Kalin uskonto uudistui ensimmäisen kerran Konklaavin muodostumisen myötä, kun eri kaupungeissa palvottuja jumalia otettiin saman uskon alle. Toisen kerran uskonto uudistui vuonna 643, kun viimeinen elementtikivistä, Maakivi, löydettiin Vulnassa. Tällöin Kalin jumalien todettiin olevan vastuussa kivien luomisesta: Huludeidran uskottiin luoneen Maakiven, Solaidiendadrian uskottiin luoneen Tulikiven ja Aigaeuksen uskottiin luoneen Tuulikiven. Tästä alkoivat myös kuolemaan johtavat pyhiinvaellusmatkat Tuulikiven luo, mikä nousi arvokkaimmaksi ja pyhimmäksi uskonnolliseksi rituaaliksi Kalissa. Tämän myötä Kali alkoi myös hyödyntää pyhiinvaellusten antamaa voimaa Tuulikivelle, mm. pumppaamalla pohjavettä ja luomalla tuulivoimien avulla kuuluisaa Kalin lasia Kal Hulun aavikon hiekasta.

Kalissa on vallinnut suhteellisen rauhan ajanjakso näistä päivistä lähtien, yli 2000 vuoden ajan. Ainoastaan harvat yksittäiset Nordomin ryöstöretket ja satunnaiset kahinat vuoristoheimojen kanssa ovat aiheuttaneet sotilaallista väliintuloa Kalissa, mutta suurempia sotia ei valtakunnassa ole Malinoian sodan jälkeen nähty. Suhteet Vulnaan ovat muodostuneet erittäin hyviksi ja myös Malinoian kanssa Kalissa käydään paljon kauppaa ja diplomatia toimii hyvin. Ainoastaan Nordomin kanssa Kali ei halua juurikaan olla tekemisissä, erityisesti uskontonsa takia: Jääkiveä pidetään kuoleman luomuksena ja epäpyhänä, ja Nordomin raakoja tapoja paheksutaan Kalissa. Vartioiden patsaita myös kartetaan Kalissa, erityisesti sen takia, koska Nordomissa niitä palvotaan jumalina.